Leean tarina
Valmistuin apuhoitajaksi 1978. Valmistuttuani menin töihin Nastolan terveyskeskuksen vuodeosastolle. Siellä työskentelin yli 20 vuotta. Noin kolme vuotta siellä ollessani selässäni todettiin nikaman siirtymä, jota hoidin 20 vuotta liikunnan, puutarhanhoidon sekä ajoittaisten sairaslomien avulla. Vuonna 2001 vaiva paheni ja jouduin ensimmäiseen selkäleikkaukseen. Osastotyö tuli liian raskaaksi, mutta en halunnut työelämästä pois. Tilalle tuli mietittäväksi uudelleenkoulutus tai uusi työpiste. Se oli todella vaikea paikka, sillä työkaverit olivat tulleet todella läheiseksi. Tilaisuus uuteen työpisteeseen tuli, kun palvelutalon työntekijä halusi työnkiertoon osastolle. Timpurintienpalvelutalossa vietin nelisen vuotta, jona aikana kävin toisessa selkäleikkauksessa. Kun yötyö alkoi, niin jouduin taas miettimään uutta työpistettä.
Vuonna 2005 siirryin takaisin terveyskeskukseen, mutta tällä kertaan avopuolelle, täysin uudelle uralle potilastoimistoon. Siellä täytyi tietää kaikki asiat maan ja taivaan väliltä, ainakin asiakkaiden mielestä. Kiitos kuuluu työkavereille, jotka jaksoivat ainakin alussa auttaa ja neuvoa minua kaikissa uusissa asioissa, joita riittikin. Vuonna 2008 hain osatyökyvyttömyys eläkettä, koska kivut lisääntyivät. Se helpottikin työssäjaksamista jonkin aikaa, koska sain olla muutaman vuoden ajan hoitamassa laskutusta ja postitusta. Se oli selän kannalta hyvä juttu.
Kesäkuussa 2016 alkoivat työkyvyttömyyseläkepäivät. Pystyin lähes 40 vuotta selviytymään kipujeni kanssa, koska työterveyslääkärit löysivät aina uusia ja sopivia minulle sopivia kipulääkityksiä, sekä järjestivät minulle kolmeenkin otteeseen kuntoutusjaksoja. Lisäksi minua tukivat esimiehet, jotka auttoivat ja kannustivat minua siirtymään työpisteistä toisiin. Ja tietenkin työkaverit, jotka etenkin potilastoimistossa joutuivat tekemään urakalla töitä, kun sijaisia ei otettu aina sairaslomiin.
Tarjan tarina
Valmistuin lähihoitajaksi 1998. Olen työskennellyt vakituisessa virassa Keskussairaalassa toukokuusta 2005 lähtien. Sitä ennenkin työskentelin keskussairaalassa erilaisissa sijaisuuksissa. Vakituisen työn aloitin radiologian potilaskuljettajana ja samalla keikkailin eri osastoilla. Potilaskuljettajan työstä siirryin sisätaudeille ja sieltä operatiivisen varahenkilöstöön.
Sairastuin talvella 2014. En pystynyt suoriutumaan työstäni operatiivisella puolella. Vuodeosastotyö on fyysisesti raskasta sisältäen mm. huonokuntoisten potilaiden nostelua ja kääntelyä, jatkuvaa jaloilla olemista ja kävelemistä. Jouduin pitkälle sairauslomalle. En kuitenkaan halunnut jäädä kotiin ja koin, että minulla on vielä työpanosta annettavana, kunhan oikeat olosuhteet löytyisivät. Työterveyslääkärin ja työnantajan kanssa pidettiin kaksi palaveria ja tultiin siihen tulokseen, että minulle ja terveydelleni sopivaa työtä yritetään löytää.
Toivoin pääseväni psykiatriselle puolelle työkokeiluun ja onnistuin. Psykiatrian osasto 9:lle menin kolmeksi kuukaudeksi osa-aikaiseen palkattomaan työkokeiluun KEVAn ammatillisen kuntoutuksen tuella. Työkokeilun tulokset olivat lupaavia. Työ ei ollut niin fyysistä ja pystyin työyhteisön tuella tekemään töitä oman vointini mukaan. Psykiatrian osastolla potilaat eivät ole niin fyysisesti raskasta, vaan työskentely perustuu enemmän henkisen puolen tukemiseen, keskusteluun ja läsnäoloon sekä erilaisiin ryhmätoimintoihin.
Työkokeilun jälkeen pidin kesäloman ja menin vielä kokeilemaan omaa työtäni vuodeosastolle, koska tarvittiin vahvistus siitä, että kykenen tai en kykene suoriutumaan työstäni vuodeosastolla. Jäinkin siitä sairauslomalle.
Vihdoin yhteistyöllä esimiesten ja henkilöpalvelun kanssa pääsin Salpaukseen syyskuussa 2015 oppisopimusoppilaaksi opiskelemaan mielenterveys- ja päihdetyön suuntautumisalaa. Työsuhteen jatko psykiatrisessa työssä oli mahdollista koulutuksen avulla. Työyhteisö toivotti minut tervetulleiksi, vaikka oppisopimustoiminta olikin psykiatrialle ihan uusi asia. Oppisopimuskoulutukseni rahoitti Keva uudelleenkoulutukseen perustuen ammatillisen kuntoutuksen tuen turvin. Huhtikuun lopussa 2016 valmistuin ja sen jälkeen siirryin psykiatrian osasto 9:lle määräajaksi töihin.